Ääni toimii nyt suhteellisen luotettavasti, mitä nyt räkätauti hiukan vaikeuttaa asiaa. Mutta itse spasmodinen dysfonia on aika monesti oireeton ja silloin kun oireita on, saan ne aika nopeasti säädeltyä niin, että pysyn kuitenkin ihan puhekykyisenä.
Suunta on jo jonkin aikaa ollut se, että ääni toimii koko ajan paremmin. Nyt saattaa mennä tunteja tai puoli päivää, että unohdan koko ongelman. Työkyvystäni en ole ollut huolissani useampaan viikkoon. Pystyn puhumaan puhelimessa, taustamelussa, autossa. Puhuminen ei myöskään uuvuta minua, mitä se teki pitkään jo ennen kuin ääniongelmat räjähtivät käsiin ja ääni katosi kokonaan.
Nyt käyn ääniterapiassa, mikä on äärimmäisen mielenkiintoista hengityksen ja äänenkäytön opetusta. Olemme lähteneet äänenkäytön perusasioista. On puhalleltu lasiputkella veteen, päristelty ääntä rennoksi ja haettu sitä, miten äänen pohja on lantiossa ja kurkku saa olla vapaa. Keho on joustava "säiliö", joka ikäänkuin venyy kimmoisalla tavalla äänen ja hengityksen mukana.
Olen myös aloittanut uudelleen laulutunnit. Laulaminen on koko ääniongelmien ajan toiminut paljon paremmin kuin puhe. Oikeastaan spasmodisen oireita ei laulussa kuulu. Laulu tuntuukin olevan mitä parhainta kuntoutusta äänelle. Laulamisen jälkeen puhekin kulkee paremmin. Välillä tuntuu, että laulu kulkee nyt paremmin kuin koskaan. Olen kontaktissa ääneeni, se on oma ääneni. Ja kuinka arvokas se oma ääni onkaan, kun sen on vaarassa menettää! Saa nähdä mitä tämän prosessin seurauksena vielä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!