Ääni rasittui enemmän
pääsiäislomalla kuin töissä. Minun pitää ilmeisesti lomillakin järjestää
itselleni tauot. Aina neljänkymmenen viiden minuutin välein vartin tauko
perheestä/seuralaisista tai ainakin puhumisesta. Tuntuu siltä, että tarvitsisin
hetken totaalivetäytymisen vähintään tunnin välein. Ja pelkkä oman puheen
säästely vaan ei auta, vaan ääni tuntuu reagoivan myös tai ehkä nimenomaan
toisten kuuntelemiseen (onko tässä kyse peilisoluista?).
Peilisoluteorian mukaan meillä
on aivoissamme neuroneja, jotka toimivat kuin peilit – jäljittelemme omassa
hermostossamme toisen ihmisen fysiologista tilaa. Kun havainnoimme toisen
henkilön intentionaalista toimintaa, aivoissamme aktivoituvat samat alueet kuin
tehdessämme itse saman toiminnon. Myös pelkästään toiminnon kuvitteleminen
näyttäisi laukaisevan ainakin osittain saman reaktion. Eli kun katsomme ja
kuuntelemme toista ihmistä puhumassa, omissa aivoissamme aktivoituu samat
alueet, ikään kuin olisimme itse puhumassa. Peilisoluteoria selittää kenties
myös sitä, miksi jännittyneiden, estyneiden tai epäergonomisesti puhuvien
ihmisten seurassa ääneni huononee välittömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!