sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Jo neljä kuukautta toimivaa ääntä

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta. Näyttää vain olevan niin, että kun ongelma ei ole päällä, sitä ei ole tarvetta myöskään miettiä - ja silloin siitä ei saa aikaiseksi kirjoittaakaan. Ääni on siis toukokuun puolivälistä asti ollut toimiva. Monesti tästä jollekulle kertoessani olen sanonut, että "olen ollut jo neljä kuukautta oikeastaan ihan normaali" - ja tämähän herättää aina suurta huvittuneisuutta :)

Edelleenkään en ihan tiedä, mikä tilanteen pitää hyvänä. Olen ollut nyt puoli vuotta gluteenittomalla ruokavaliolla (koska epäilen olevani gluteeniyliherkkä ja siitä voisi johtua B12-vitamiinin imeytymättömyys, joka voi vaikuttaa hermostoon) ja syönyt B12-vitamiinia (metyylikobalamiini), B9-vitamiinia (metyylifolaatti), magnesiumia ja sinkkiä. Olen virkeämpi, nukun paremmin ja vatsani voi paremmin, joten ainakaan haittaa näistä muutoksista ei ole ollut. Sitä en osaa sanoa, kuinka suuri vaikutus niillä on hermoston toimintaan. Ääniharjoituksia en ole tehnyt nyt enää säännöllisesti kun ääni toimii. Mutta edelleen kyllä laulelen ja tarvittaessa availen ääntäni erilaisin keinoin. Neuroplastisiteettiharjoituksilla (joiksi kutsun niitä harjoituksia, joilla sain ääneni kulkemaan silloin kun se oli huonossa jamassa - käytännössä siis uudenlaisten hermoyhteyksien aktivointi esim. puhetta hidastamalla, äänensävyä muuttamalla, laulamalla ja puhumalla vuorotellen, äänentuotto kummallisissa asennoissa) oli selvästi iso merkitys äänen palauttamisessa, mutta niitäkään en ole enää tarvinnut.

Ehkä keskeisin pysyvä muutos, jonka huomaan, on puhetavan muutos. Olen oppinut puhumaan kevyemmin. Ääni ei putoa enää kurkkuun enkä väsyneenä tai kuormittuneenakaan ala käyttää painetta äänentuotossa. Muistutan itseäni "höyhenenkeveästä asenteesta" - jos ääni takkuilee, älä lisää voimaa, vaan vähennä sitä. Tätä jouduin jonkin aikaa opettelemaan, mutta nyt se on niin automatisoitunutta, että ääneni toimii itsestään kevyemmin. Ehkä puheäänen korkeuteni on hieman myös noussut ja äänestä on tullut elävämpi, soivempi. Mistään keinotekoisesta puhetavasta ei siis ole kyse, vaan paremminkin äänen luonnollisen elävyyden palauttamisesta. Minulla on on vuosia (ellei vuosikymmeniä) ollut taipumus tietyissä (erityisesti virallisissa) tilanteissa puhua vähän monotonisen "vakuuttavasti" ja väsyneenä ääni on pudonnut matalaksi, soinnittomaksi ja kireäksi. Kireys on vähentynyt - ehkä minusta on samalla tullut leppoisampi tyyppi :)

Edelleenkään en tiedä, miten pysyvä tila tämä on. Mutta taidan olla jo todiste sen paikkansapitämättömyydestä, etteikö spasmodisesta dysfoniasta voisi kuntoutua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!