Viimeisten parin viikon ajan on äänioireita taas ollut enemmän. Pätkimistä tai totaalista puristumista ei ole, mutta ääni on ollut kiristävä ja käheä. Puhuminen on taas työläämpää.
Alan huomata järjestystä, missä oireet ilmenevät. Ensin tulee aavistuksenomainen kiristys kurkunpäähän. Sen jälkeen alkaa tulla pientä käheyttä, äänen soinnillisuus ikään kuin vähenee. Tämä on luultavasti se kriittinen kohta. Tässä kohdassa käy helposti niin, että alan käyttää enemmän voimaa äänentuottoon. Ääni putoaa alemmas kurkkuun, äänenkorkeus laskee matalammaksi ja paine lisääntyy. Se ei tee ollenkaan hyvää spasmodiselle dysfonialle. Paine ja puristus lisää äänihuulien kramppaamista.
Olisi siis oleellista osata kääntää suunta siinä kohdassa, kun pieni kireys alkaa ilmetä ja soinnillisuus katoaa. Eilen ääniterapiassa löysinkin jotain avaimia tähän. Siinä kohdassa on löydettävä äänelle pohja kehosta, lantionpohjasta saakka. Toisaalta itse ääni on saatava ylös kurkusta. Sitä on vaikea hahmottaa ja sanallistaa, miten. Kuvaisin sitä jonkinlaisena "keventämisenä". Ettei puristakaan paineella ääntä kurkusta ulos, vaan antaa sen virrata keveästi, omalla painollaan. Tähän kytkeytyy äänenkorkeus.
Tästä ovat Connie Pike ja Morton Cooper kirjoittaneetkin. Spasmodisessa dysfoniassa on tyypillistä, että naisilla ääni on pudonnut luonnollista äänenkorkeutta matalammaksi (miehillä ilmeisesti toisinpäin, ääni on noussut luonnollista äänenkorkeutta korkeammaksi). Kunhan ehdin, koitan lukea ja kirjoittaa tästä asiasta seikkaperäisemmin.
Tänään ääni toimii taas jo hiukan vaivattomammin. Luulen onnistuneeni eilen kääntämään kurssin taas parempaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!