Kirjat saapuivat postissa

Tutkimus jatkuu. Olen löytänyt maailmasta ainakin kolme muuta ihmistä, joilla on samansuuntainen näkemys tästä spasmodisesta dysfoniasta kuin itselläni. Nämä kolme ovat itse kärsineet samasta häiriöstä ja löytäneet keinot kuntoutua (ja kirjoittaneet kirjat siitä). Hyvin samoja asioita, mitä itsekin olen kuluneina viikkoina löytänyt. 

Ja sitten on tämä B12-vitamiini, joka saattaa olla yksi tekijä. 

Hämmentää ja raivostuttaa vain se, miten nämä tiedot eivät ole ollenkaan helposti saatavilla ja löydettävissä. Näyttää siltä, että riippumatta maasta - yhtä lailla Suomessa, USAssa kuin Hollannissakin - lääkärit hokeavat aivan samaa lausetta, että "spasmodinen dysfonia on syntymekanismiltaan tuntematon elinikäinen sairaus, johon ei ole hoitoa ja jonka oireita voidaan lievittää vain botoxilla". 

Onneksi on edes muutama ihminen, jotka ovat uskaltaneet ajatella, että sekä häiriön syitä että hoitomuotoja on ihan mahdollista löytää, ovat kuntoutuneet ja jakavat nyt tietoa siitä. Epäluuloni valtavirtalääketiedettä kohtaan on tämän prosessin myötä kyllä syventynyt. Kyseenalaistamatta en usko mitään, mitä lääkärit sanovat (enkä tarkoita, etteikö olisi myös fiksuja lääkäreitä ja todella tärkeitä, henkiä pelastavia lääkkeitä tai operaatioita). Toisaalta, luotan itseeni ja omaan kehooni entistä enemmän. 

Tee-se-itse-diagnosointia ja Morton Cooper

Tutkimusmatka äänen parissa ja sen tee-se-itse-diagnosointi jatkuu. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on spasmodinen dysfonia (ääninäytteet kyseisestä häiriöstä kuulostavat ihan samalta kuin minun ääneni tällä hetkellä). Oireet täsmäävät todella tarkkaan: ääni pätkii ja puristuu vokaalien kohdalla, ikään kuin kramppaa, ääni on "kuristuksissa". Oireet pahenevat vähitellen ja ilmenevät voimakkaimmin puhelimessa, autossa ja stressaavissa tilanteissa. Ääni on häiriötön esimerkiksi nauraessa ja huudahtaessa. Spasmodista dysfoniaa pidetään neurologisena sairautena, johon ei ole hoitoa. Oireita lievitetään botox-pistoksilla (joka on voimakas hermomyrkky). Valtavirtalääketiede ei tunnusta, että sairautta voisi parantaa tai merkittävästi edes lievittää puhe- tai ääniterapialla. 

Nyt olen kuitenkin löytänyt amerikkalaisen hepun nimeltä Morton Cooper, joka väittää parantavansa tätä sairautta yksinkertaisen ääniterapian avulla. Kun kokeilen noita tämän miehen ehdottamia asioita, saan ääneni toimimaan. Tämän hepun mukaan ongelma on pitkäaikaisessa virheellisessä puhetekniikassa. Ääni putoaa liian alas kurkunpäähän, mikä kuormittaa valtavasti ja lopulta alkaa aiheuttaa spasmeja, joka sitten pahetessaan alkaa ilmetä juuri näin kuin minulla nyt ja tila diagnosoidaan spasmodiseksi dysfoniaksi, mikä on dystonian (parantumattoman liikehäiriön) muoto. Tämän miehen mukaan kyse ei ollenkaan ole elinikäisestä neurologisesta sairaudesta vaan virhetoiminnosta joka on korjattavissa uudelleen opettelulla. Hänen mukaansa todella monet puhuvat liian alhaalta kurkunpäästä ja erityisesti stressi ja kuormitus voi lisätä sitä. Lapset sen sijaan puhuvat yleensä vielä luonnollisesti "oikein" (ja spasmodista dysfoniaa diagnosoidaan enimmäkseen 30-40 v naisilla - siinä iässä kun vastuu, velvollisuudet ja kuormitus kasvaa). Tämän miekkosen äänitekniikka perustuu siihen, että ääni opetellaan siirtämään kurkunpäästä pään alueen resonanssiin.

Kun kokeilen, tämä on todella järkeenkäypää. Saan äänen heti toimimaan kun keskityn siihen. Tuo mies mainitsee kaksi tosi yksinkertaista asiaa. Ensinnäkin hyminä (hamm...-ääni) palauttaa äänen sinne päähän kun se on pudonnut kurkkuun ja spastisuus ilmenee. Spasmin saa siis hellitettyä hyminällä (kokeilin: toimii). Toinen neuvo oli, että kokeile puhua kuin puhuisit lemmikille (tai vauvalle). Sellainen äänensävy siirtää puheen päärekisteriin.

En tiedä olenko samaa mieltä tämän Cooperin kanssa ollenkaan kaikesta, mutta jotakin järkeä tässä on mitä hän puhuu. Ja hän on ensimmäinen löytämäni henkilö, joka antaa toivoa spasmodisesta dysfoniasta kuntoutumisen suhteen. Nyt kysymys on vain se, että jos kyse on tästä, miten saan opeteltua ja vakiinnutettua uuden puhetavan? Ehkä kärsivällisesti harjoitellen itsekin. En tiedä osaako kukaan puheterapeutti opettaa tätä (tämä kai ei ole Suomessa ollenkaan tunnettu ja jos kerran foniatria ei tunnusta, että spasmodista dysfoniaa voisi ylipäätään hoitaa).