Kirjat saapuivat postissa

Tutkimus jatkuu. Olen löytänyt maailmasta ainakin kolme muuta ihmistä, joilla on samansuuntainen näkemys tästä spasmodisesta dysfoniasta kuin itselläni. Nämä kolme ovat itse kärsineet samasta häiriöstä ja löytäneet keinot kuntoutua (ja kirjoittaneet kirjat siitä). Hyvin samoja asioita, mitä itsekin olen kuluneina viikkoina löytänyt. 

Ja sitten on tämä B12-vitamiini, joka saattaa olla yksi tekijä. 

Hämmentää ja raivostuttaa vain se, miten nämä tiedot eivät ole ollenkaan helposti saatavilla ja löydettävissä. Näyttää siltä, että riippumatta maasta - yhtä lailla Suomessa, USAssa kuin Hollannissakin - lääkärit hokeavat aivan samaa lausetta, että "spasmodinen dysfonia on syntymekanismiltaan tuntematon elinikäinen sairaus, johon ei ole hoitoa ja jonka oireita voidaan lievittää vain botoxilla". 

Onneksi on edes muutama ihminen, jotka ovat uskaltaneet ajatella, että sekä häiriön syitä että hoitomuotoja on ihan mahdollista löytää, ovat kuntoutuneet ja jakavat nyt tietoa siitä. Epäluuloni valtavirtalääketiedettä kohtaan on tämän prosessin myötä kyllä syventynyt. Kyseenalaistamatta en usko mitään, mitä lääkärit sanovat (enkä tarkoita, etteikö olisi myös fiksuja lääkäreitä ja todella tärkeitä, henkiä pelastavia lääkkeitä tai operaatioita). Toisaalta, luotan itseeni ja omaan kehooni entistä enemmän.