Stressiä ja askelia parempaan päin

Aikamoiset pari viikkoa tämän äänen kanssa on ollut. Stressitaso nousee heti, kun ääni alkaa taas oireilla ja sitten tulee stressi stressistä, koska stressi heti huonontaa ääntä. Edelleen joka yö herään useamman kerran huoleen, onko ääni hävinnyt. 

Nyt kuitenkin jo viikon ajan joka aamu se on toiminut ja kestänyt koko päivän niin hyvin, että olen ollut työkykyinen ja pystynyt jopa puhumaan puhelimessa. 

Minulla pitäisi olla pitkäaikainen äänihäiriö, jota lääketieteen mukaan ei voi hoitaa muulla kuin botoxilla. Kuitenkin kahdessa viikossa olen löytänyt keinot, joilla ainakin tällä hetkellä saan palautettua ääneni, kun se on katoamassa. Tietoni ja ymmärrykseni spasmodisesta dysfoniasta, äänenkäytöstä ja neurologiasta on kasvanut sanoisinko räjähdysmäisesti. 

Ihmiset, jotka sairastuvat pitkäaikaisesti tai vakavasti puhuvat aina siitä, miten elämän arvot menivät uuteen tärkeysjärjestykseen. Jos olisi ollut henki tai liikuntakyky uhattuna, arvojärjestykselleni olisi saattanut tapahtua jotain muuta, mutta tässä tilanteessa minun tärkeysjärjestykseni aika huipulle on noussut työ. Se ei ole pelkkää velvollisuudentuntoa tai kuvitelmaa, että olen korvaamaton. Työ on minulle korvaamatonta. Minä pidän omasta työstäni ihan hirveästi. Se on intohimoni ja se on ihan keskeinen osa minuuttani. En ole ollenkaan valmis luopumaan siitä.

Ääni toimii! Peruin botoxin.

Päivä päivältä ääneni on tullut paremmaksi. Eilen illalla peruin botoxin ja olen tyytyväinen päätökseeni. Tänään olen kouluttanut koko päivän aivan normaalisti, ottaen osaa keskusteluihin, vetäen harjoitteita, puhuen jotakuinkin ongelmitta. Ääntä on riittänyt koko päivän, mikä on aivan ihmeellistä, kun olen ehtinyt tottua siihen, että viimeistään lounaan jälkeen luvassa on vain puristusta ja kähinää. Vielä junamatkallakin olen istunut työparini kanssa ravintolavaunussa puhua pölpöttäen aivan sujuvasti. Mikä ilo on päästä taas puhumaan niin että voi keskittyä siihen mistä puhutaan, eikä siihen tuleeko ääntä! Nyt vain mietityttää, mikä tämän käänteen parempaan on tehnyt ja kuinka kauan tämä kestää. Alan uskoa B12-vitamiinin vaikuttavan ja olen selvästi myös oppinut uutta äänenkäytön tapaa, jolla pystyn "ylittämään" kohdat, joissa ääni meinaa takertua kurkkuun. Vähän jännittää, mitä seuraavaksi. Tuleeko tämä “ihmeparantuminen” mukanani kotiin asti vai katoaako ääni taas. Kouluttaminen on kyllä niin antoisaa, että siitä olisi todella surullista joutua luopumaan.

Botox

Varasin tänään ajan äänihuulten botox-pistämiseen. Se olisi kahden viikon päästä. Se tuntuu hirveän väärältä, joku minussa huutaa, että se ei ole hyvä ratkaisu. Varasin ajan, koska ääneni on niin huono, että työn tekeminen on ihan toivotonta sinnittelyä (ja vie kohta hengen, niin paljon pitää puristaa). Tuntuu siltä, että valinnanmahdollisuudet tällä hetkellä ovat joko botox tai pitkä sairausloma. Botox saattaa onnistuessaan palauttaa työkyvyn ainakin 3 kk kerrallaan, mutta epäonnistuessaan saattaa heikentää lopunkin äänen ja joku minussa sanoo vahvasti, että se voi myös tuhota mahdollisuuden kuntouttaa ääni pysyvästi. Pidempi sairausloma saattaisi olla mahdollisuus oikeasti pysähtyä, tutkia ääntä ja kuntouttaa se pysyvästi, mutta se saattaa maksaa koko talouteni ja yritystoimintani. Ja ei ole mitään arviota, kuinka kauan sairauslomaa tarvitsisin ja auttaisiko se. Ihan mahdoton valintatilanne.