Näköjään koulutusta voi vetää aika vähälläkin äänellä (edellytyksenä että on hyvä
työpari joka hoitaa enemmän sitä puhumispuolta ja laajakatseiset opiskelijat,
jotka kestävät äänen katkeilua ja osaavat arvostaa myös nonverbaalista
vuorovaikutusta).
Mutta: lisää mielenkiintoisia havaintoja. Päivän jälkeen
lähdimme työparini kanssa kävelylle ja iltapalaostoksille, suunnitellen samalla seuraavaa päivää.
Ensin tuntui, ettei minun puhumisestani ulkona pakkasessa tule mitään. Heti
alkuun tuli huvittavia väärinkäsityksiä: sanoin "okei" ja vain
"ei" kuului, mikä muutti sanomani merkitystä aika rajusti. Työparini oli
kuitenkin mahtavan kärsivällinen ja jatkoi kanssani keskustelua ihan
normaalisti, kyseli kysymyksiä eikä turhautunut, vaikka puheeni pätki ja katkoi
ja välillä ei tullut mitään ulos. Kun tällä menetelmällä sitten vain jatkettiin
ja käveltiin niin että alkoi olla jo vähän hikikin, yhtäkkiä ääneni alkoi
toimia! Kävelimme lisää ja vähän ylimääräistäkin ja keskustelimme! Taisin
höpöttää ihan mahdottomasti pelkästään siitä riemusta, että pitkästä aikaa tulikin
sanoja ja kokonaisia lauseita peräkkäin ulos aivan puristuksetta ja ilman
katkoksia. Tästä intoutuneena sain vielä soitettua yhden puhelunkin (puheluita
en ole soittanut enkä niihin vastannut pariin viikkoon - paitsi miehelleni,
joka ehkä kestää sen että luurin toisesta päästä ei kuulu ehkä mitään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!