Läsnä äänessä

Hotellihuoneessa testailen taas myös äänijuttuja (kovin lujaa en kehtaa laulaa kylläkään). Kokeilen lukea laulujen sanoja (koska laulamaan pystyn, sanoillakin). Ääni alkaa toimia siinä kohtaa kun jokin sana tai lause osuu - tulen eläväksi, liikutun tai todella olen läsnä siinä mitä sanon. Saan kiinni, että kyse on samasta kokemuksesta, jonka joskus parhaimmillaan tavoitin laulutunneilla. Että yhtäkkiä on läsnä joka äänessä, joka sanassa, joka sekunnin sadasosassa. Ja siinä kohtaa tapahtuu jotain ihan erityistä. Muistan laulutunneillakin, että niissä kohdissa se tekniikka ja äänentuoton hankaluus ja kaikki se muuttuikin ilmaisuksi. Mikä oli ihan mahtavaa. Mutta ne ovat harvinaisia hetkiä, helmiä. Ehkä minun ei pitäisi päästää suustani mitään muuta kuin niitä helmiä :). Lopettaisin kokonaan puhumasta kaikenmoista joutavanpäiväistä, mikä ei itseänikään kosketa.