Sairauslomalla. On tämä outoa. Yhtäkkiä kaikki kietoutuu vain äänen ympärille. Tällaiseen ei osaa mitenkään varautua tai eläytyä ennen kuin se tapahtuu. Valtavan iso osa elämästä rajautuu, kun ei pysty kunnolla puhumaan. Ihan eri tavalla huomaan kyllä myös asiat, joita pystyn tekemään: pystyn liikkumaan, pystyn ajamaan autoa, pystyn kirjoittamaan, pystyn laittamaan ruokaa. Mutta sosiaalisissa tilanteissa olen yhtäkkiä aivan vammainen.
Illaksi määräsin itseni täydelliseen puhekieltoon. Ihan toisenlaiseksi muuttuu kommunikaatio perheessä kun yksi ei puhu sanaakaan. Elekieli korostuu ja kuunteleminen. Lapsi toimii paljon halukkaammin kun en päästä ääntäkään. Pitää varmaan ruveta jatkossakin viittomaan ohjeet. Herättää paljon vähemmän vastustusta kuin nalkutus.
Herättää myös kaikenlaisia mietteitä sen ympäriltä, että olisikohan pitänyt joskus ottaa yrittäjän sairaus- ja keskeytysvakuutus, kuinkakohan kauan tämä jatkuu, kuinka kauan riittävät rahat, mitä sitten teen jollen voikaan tehdä työtäni? Joku perusrauha silti on. Sellainen olo, että kyllä tästä jotenkin selvitään. Aina voi hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset, kommentit ja omat kokemukset tervetulleita!